maanantai 18. marraskuuta 2013

Yllätysvieraita Maputon paloasemalla



Kirjoitan tätä blogia Kuopiossa maanantaina 18.11.  Takana on kaksi erittäin mielenkiintoista ja tapahtumarikasta viikkoa Mosambikissa ja puolentoista vuorokauden matka takaisin Kuopioon. Ulkolämpötila putosi matkan aikana reilut 35 astetta, joten ulkona paleltaa.

Matkaohjelmamme oli sopivan tiivis, mutta tuntui, että koko ajan olimme menossa tai tulossa tai   Osin koneiden ja yhteyksien puute oli hyvä syy siirtää muistelot kirjattavaksi vasta täällä Suomessa.
Maputon alakaupungissa kohoavat rakennustyömaat.
odottamassa jotakin, joten blokin kirjoittamiselle ei tuntunut jäävän aikaa.

Alun perin matkaohjelmaamme oli varattu virallinen vierailu Maputon paloasemalle, mutta suunnitellulle vierailupäivälle tuli muuta vaihtoehtoista ohjelmaa.  Palokuntapistoksen saaneena ja virkani innoittamana päätin kuitenkin yrittää vierailla Maputon paloasemalla.  Keskiviikkoilta oli sopivasti vapaata, ja kun Varpu Taarna ryhmästämme lupautui lähtemään mukaani tulkiksi, suunnistimme hämärtyvässä illassa kävellen kohti paloasemaa, joka sijaitsi noin 1,5 km päässä hotellistamme.

Tiedonhankintayrityksistämme huolimatta ennakkotietomme Maputon pelastustoimesta olivat olemattomat.  Kartan avulla kohde kuitenkin löytyi helposti.  Paloasema oli iso nelikerroksinen rakennus, jonka tunnisti helposti paloasemaksi kalustohallin ovista ja letkutornista.  Kadulle päin rakennus oli lähes täysin pimeä. Yksi porrashuoneen ovi oli auki ja hetken tiirailtuamme havaitsimme yhdessä ikkunassa hahmon seuraavan liikkeitämme pihassa.  Viittoiltuamme hetken, että olemme tulossa sisälle, siirryimme pimeään rappukäytävään, jossa virkapuvussa oleva nainen otti meidät vastaan. 

Esitettyämme asiamme nainen poistui hakemaan esimiestään paikalle. Hetken kuluttua paikalle saapui virkapuvussa oleva kaveri, joka esitteli itsenä työvuoron vastaavaksi. Kun hän kuuli asiamme, oli vastaanotto palokuntahenkisen lämmin. Hän toivotti meidät tervetulleeksi ja ilmoitti, että voimme vapaasti kysyä mitä tahansa, valokuvata missä tahansa ja katsoa minne haluamme.

Henkilökunnan ja oppilaiden makuusali.
Käytimme tilaisuutta hyväksemme ja lähdimme kierrokselle.Ensiksi menimme hälytyskeskukseen, jossa meidät käytävässä vastaanottanut naispalomies työskenteli hälytyspäivystäjänä. Hänet oli työvuoronsa ajaksi komennettu hälytyskeskuksen / valvomon päivystäjäksi. 

Ollakseen yli 1,2 miljoonan asukkaan hätäkeskus Maputon keskuspaloaseman laitteisto oli kohteliaasti sanottuna vaatimatonta, mutta ilmeisesti toimiva. Työvuoron vastaava esitteli meille palokunnan valvomoa ja kertoi hälytysnumeroksi kahdeksannumeroisen normaalin puhelinnumeron: 21 32 22 22, mikä hämmästytti meitä hiukan.

Hälytyskeskus.
Hälytysten määristä emme saaneet tarkkoja lukuja. Kyseisenä päivänä oli ollut vain kaksi hälytystä. Joinakin päivinä hälytyksiä ei kuulemma ole lainkaan, mutta joskus toisaalta huomattavasti enemmänkin. Hälytysten määrä tuntuu todella pieneltä, sillä Maputon palokunta hoitaa tulipalojen, liikenne- ja muiden onnettomuuksien pelastustoimien lisäksi myös sairaankuljetuksia yhdellä ambulanssilla.

Työvuoron vahvuus oli esimies ja seitsemän palomiestä.  Naispalomiehiä asemalla on kuulemma useita. Palomiehet ovat Mosambikissakin todellisia monitoimiosaajia.  Samat palomiehet hoitavat muun muassa sammutus-, pelastus- sekä vesi- ja kemikaalisukellustehtävät. Lisäksi heidän työhönsä kuuluu sairaankuljetuksia sekä hätäkeskuspäivystys.

Palomiesten työaika on eurooppalaisittain pitkä. He tekevät 24 tunnin työvuoron, jonka jälkeen on 48 tunnin vapaa.  Mosambikissa julkisten alojen työntekijät eivät saa kuulua ammattiliittoihin, joten myöskään palomiehet eivät ole järjestäytyneitä. Julkisen sektorin järjestäytymisoikeutta ollaan parhaillaan valmistelemassa ja vaatimassa, joten toivotaan, että myös palomiehet saavat neuvotteluoikeudet pikaisesti.

Virka-ajan jälkeen paloasemalla ei ollut paikalla päällystöä, mutta päällystö on velvoitettu tulemaan paikalle tarvittaessa aina myös vapaa-ajallaan. Lisäksi heitä informoidaan työvuoron aikaisista tapahtumista mikäli tarpeen.

Paloasemalla työskentelee päiväsaikaan myös palotarkastajia ja teknistä henkilöstöä.  Vieraillessamme rakennustyömaalla myös siellä kerrottiin, että yhteys palolaitoksen kanssa on säännöllistä. Kaikki kalusto huolletaan itse, joten myös teknistä huoltohenkilökuntaa työskentelee paloasemalla.

Seuraavaksi oli vuorossa kaluston esittely. Umpinaisen sisäpihan puolella kalustohalleihin ei ollut ovia ja iso osa kalustosta seisoi taivasalla.  Ensilähdönkalusto oli varsin uutta ja nykyaikaista.  Sammutusautojen alustat olivat länsimaisia ja korityöt oli tehty eteläafrikkalaisessa tehtaassa.  Kalustohallissa ja pihalla oli sammutusautojen lisäksi muun muassa raivausauto, jossa oli hydraulisten raivausvälineiden lisäksi hinausautovarustus. Pihalla oli myös nostolava-auto ja säiliöautoja, joita suurimassa oli mahtava 24 000 litran vesisäiliö. Lisäksi asemalla oli useita trailereilla olevia veneitä ja isoja lainelautoja.  Meille jäi epäselväksi missä ja milloin lainelautoja käytetään, mutta ilmeisesti jonkin tyyppisiin pintapelastustehtäviin.

Tapasimme paloasemalla myös siviilipukuisia lihaksikkaita nuoria tyttöjä ja poikia.  Paloasemalla oli käynnissä kuusi kuukautta kestävä palomieskurssi, jolla oli 35 oppilasta, joista neljä tyttöä. Myös operatiivinen alipäällystö ja päällystö koulutetaan paloasemalla.  Palomiesoppilaiden samoin kuin palomiesten pitää läpäistä vuosittain fyysiset kuntotestit, jotka ovat samat miehille ja naisille.

Vuorossa olevat palomiehet ja opiskelijat majoittuvat suurissa huoneissa, joissa oli kerrossängyt ainakin 12 hengelle per huone.  Pääsimme käymään myös messissä ja keittiössä, jossa palomiehet vuorollaan tekevät ruuan koko työvuorolle.  Vierailupäivänämme ruokana näytti olleen riisiä ja jotakin kastiketta.

Pääsimme vierailemaan myös jumppasalissa, joka toimi sillä hetkellä palomieskurssin luokkahuoneena.  Sinne oli tuotu esitteille monenlaista palokuntatavaraa.

Ihmettelimme pihalla olevaa isoa teräsverkkoa, johon oli kiinnitetty muun muassa vääntyneitä rautoja, räjähtäneitä kaasupulloja ja todella paljon käsirautoja.  Esittelijämme kertoi, että käsiraudat ovat peräsin poliisin tuomien pidätettyjen ranteista.  Poliisit eivät olleet saaneet niitä auki.  Palomiehet leikkaavat käsiraudat irti ja ottavat itselleen.

Hyvän vastaanoton ja mielenkiintoisen keskustelun ansioista pikaiseksi suunniteltu
paloasemavierailumme venähti myöhään iltaan.Kierroksemme aikana mukaan tuli useita palomiehiä ja vierailumme muotoutui lämminhenkiseksi ja leppoisaksi yhdessäoloksi.  Yksikään palomies ei puhunut englantia, joten tulkkaus oli vierailun kannalta tärkeätä.  Sanasto oli hieman vierasta ja keskustelu aika ajoin kovinkin vilkasta, mutta hyvin selvittiin.

Vierailun päätteeksi Pohjois-Savon pelastuslaitoksen hihamerkit, palokuntalahjat ja tuliaiset vaihtoivat omistajaa. Hyvästelimme halauksin kaikki palomiehet, jotka olivat liittyneet mukaan keskusteluun ja palasimme pimentyneessä illassa takaisin hotellille.

Oskari Turunen, "tulipalonpillooja Kuopiosta", Palopäällystö JHL 215, vieraili "kutsuttuna" myös poliisiasemalla.
Varpu Taarna, tulkki jolla oli paloletku hukassa, Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry













Ei kommentteja:

Lähetä kommentti