Monikansallisia yhtiöitä, epävirallista taloutta ja naisten asemaa

Ensimmäisen reissuviikon painavin paketti oli kaksipäiväinen työpaja mosambikilaisten ammattiliittoaktiivien kanssa. Ensimmäisenä päivänä vertailtiin Suomen ja Mosambikin työelämää, työntekijöiden oikeuksia ja ammattiyhdistysliikkeen toimintatapoja. Toisena päivänä puhuttiin jo monikansallisista yhtiöistä, epävirallisesta taloudesta ja naisten asemasta.

Mosambikilaiset ja suomalaiset ay-aktiivit vaihtoivat kahden päivän kokemuksia ammattiliittojen toiminnasta ja työelämän pelisäännöistä. Eroavuuksien lisäksi myös yhteistä löytyi paljon.

Epävirallisella sektorilla tarkoitetaan tässä sitä työtä, jota tehdään ilman työsopimuksia tai virallista yrittäjän statusta. Tyypillinen epävirallisen sektorin työntekijä on esimerkiksi kadulla tavaroita turisteille myyvä kaupustelija, joka ei maksa toiminnastaan minkäänlaisia veroja.

Mosambikilainen SASK:n työntekijä Simião Simbine kertoi, että epävirallinen sektori Mosambikissa on laaja.  Se on suurentunut muun muassa yksityistämisistä johtuvien irtisanomisten vuoksi. Lisäksi monet ovat huomanneet, että tulot epävirallisella sektorilla voivat olla jopa suuremmat ja ovat siksi siirtyneet palkkatyöstä epäviralliselle sektorille. Työ voi silloin olla esimerkiksi tavaroiden hakemista myyntiä varten Etelä-Afrikasta.

Suomalaiset kyselivät, miksi näitä epävirallisen sektorin työntekijöitä ei kohdella yrittäjinä. Mosambikilaiset kertoivat, että yrityksiä tähän suuntaan on ollut. Hallitus on muun muassa osoittanut erityislainoja niille, jotka astuvat virallisen yritystoiminnan piiriin.

Koska epävirallinen talous on niin laaja, pohditaan myös ammattiliitoissa sen työntekijöiden tukemista. Aktiivit kertoivatkin toimistaan epävirallisen sektorin hyväksi. Vaikka epävirallisella sektorilla ei varsinaista ammattiyhdistystä olekaan, on epävirallisen sektorin toimijoille olemassa kansalaisjärjestö, joka ajaa heidän etujaan.

Monikansalliset yhtiöt puhuttivat meitä työpajassa. Aiheen esitteli mosambikilainen rakennus- ja kaivosalan liittojen edustaja. Suurin ongelma tuntuivat olevan kiinalaiset yhtiöt. Ammattiliitoilla ei ole pääsyä neuvottelemaan sopimuksista näiden yhtiöiden kanssa, eivätkä he ylipäänsä saa yhtiöistä tietoa. Yhtiöt ovat yleensä tehneet suoraan sopimuksen maan hallituksen kanssa.

Muiden monikansallisten yhtiöiden kanssa ammattiliitot pääsevät yleensä neuvottelemaan ja niiden tilanne tunnetaan siksi paremmin. Suurin osa yhtiöistä tulee ymmärrettävästi Portugalista. Olihan Mosambik pitkään Portugalin siirtomaa.

Miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta mosambikilaisessa työelämässä kertoi meille Inocência, joka toimii Mosambikin metalliliiton naisten komitean johdossa. Naisten ja miesten välinen tasa-arvo on tärkeä osa Mosambikin työlainsäädäntöä. Laissa pyritään takaamaan sukupuolten välinen tasa-arvo työmarkkinoilla. Sen mukaan kaikenlainen syrjintä sukupuolen perusteella on kiellettyä. Syrjintäkielto koskee muun muassa palkkausta, rekrytointia sekä työn tekemistä ja järjestämistä. Myöskään ammatillisesti ketään ei saa syrjiä sukupuolen perusteella.

Ammattiyhdistysliike Mosambikissa on järjestäytynyt siten, että sillä on aina keskusjärjestöistä työpaikkatasolle asti erilliset naisten jaostot (Comité das Mulheres), joissa käsitellään etupäässä naisia koskevia erityiskysymyksiä. Näin pyritään saamaan naisten ääni paremmin kuuluviin työelämässä. Vaarana järjestelyssä kuitenkin on, että naiset toimivat aktiivisesti vain omissa jaostoissaan ja jäävät sivuun varsinaisesta ay-liikkeen muusta toiminnasta.

Tasa-arvokeskustelun yhteydessä nousivat esiin tietenkin myös äitiys- ja vanhempainvapaat. Mosambikissa äitiysloman pituus on kaksi kuukautta. Isälle sallitaan yksi päivä vapaata lapsen syntymän johdosta joka toinen vuosi. Lapsen sairauden vuoksi vanhemmilla on oikeus vuosittain olla kolmekymmentä päivää pois töistä.

Varpu Taarna

Tuula Summanen