Vaikka 15 hengen joukkueemme saapui pääkaupunki Maputoon
vasta toissapäivänä, olemme jo oppineet, että Mosambikissa puolet ihmisistä
elää köyhyysrajan alapuolella ja 90 prosenttia sähköverkon ulkopuolella.
Maputon katukuvassa tämä ei
välttämättä näy: korkeita rakennuksia ja hienoja autoja riittää, suuryhtiöt kun
sijoittavat maahan kilvan ja tuovat hyväpalkkaisia työntekijöitään paikan
päälle. Talouskasvu on paljon länsimaita huimemmissa luvuissa, mutta köyhyys ei
vähene.
Tämä on iso juttu, ja puhutti siksi meitä tervetuliaisillallisellakin. Kehitysapujen miljoonat eivät tunnu enää missään, jos monikansalliset jättiläiset puhuvat sadoista miljoonista. Luonnonvarat, halpa energiataso ja verovapaus houkuttelevat esimerkiksi kiinalaisia yhtiöitä tänne, mutta maan asukkaille hyöty jää vähäiseksi. Sitä vastoin hintataso nousee ja eriarvoisuus kasvaa. Maan hallitus tekee sopimukset yhtiöiden kanssa salassa, vaikka ammattiliitot ja kansalaisyhteiskunta vaativat sopimuksia julkistettaviksi.
Tämän matkan kautta saamme pienen kurkistuksen sellaiseen
kehitysyhteistyön viipaleeseen, joka ei usein ole esillä: kehitysmaan
työntekijöiden oikeuksiin ja ammattiliittojen toimintaan. SASK tekee
yhteistyötä mosambikilaisten ammattiliittojen, muun muassa rakennus-, kuljetus-
ja metallialan liittojen kanssa. Tarkoituksenamme on tämän reissun aikana
tavata toimijoita eri ammattiliitoista ja käydä kyseisten liittojen järjestämillä
vierailuilla alan työpaikoilla.
Eilen aamupäivällä vierailimme Suomen suurlähetystössä sekä
pääsimme matkailualan liiton vieraana tutustumaan Mosambikin kalleimpaan
hotelliin.Lounaan söimme Feira
popular de Maputon ravintola-alueella sijaitsevassa kuppilassa, joka
tunnustautui portugalilaisen jalkapallojoukkue Benfican kannattajaksi. Monen
lautaselta löytyi maniokkia, kookosmaitoa ja katkarapua, joka on paikallinen
vientituote cashewpähkinöiden lisäksi.
Syötyämme lähdimme tapaamaan ammattiliittojen
keskusjärjestön OTM-CS:n pääsihteeriä Alexandre Cândido Munguambea. Tervehdimme häntä paikallista tapaa
noudattaen nousemalla seisomaan hänen saapuessaan viimeisenä
neuvotteluhuoneeseen, johon meidät oli edeltä ohjattu.
Pääsihteerin mukaan
liittojen suurimpia haasteita ovat muun muassa pätkä- ja silpputyö,
matalapalkkaisuus sekä virallisten työmarkkinoiden ulkopuolella tehtävä ”harmaa
työ”.
Viimeksi mainittua ei voi olla huomaamatta katukuvassa:
jokaisessa kadunkulmassa ja ravintoloiden sekä hotellien edustalla on liuta
kaupustelijoita, jotka kauppaavat innokkaasti esimerkiksi aurinkolaseja, koruja
tai afrikkalaisia naamioita.
Nämä ihmiset ovat pääsääntöisesti virallisten
työmarkkinoiden ulkopuolella, eivätkä he näin ollen ole järjestäytyneitä. Tämä
johtaa siihen, että vaikka noin 30 prosenttia virallisilla työmarkkinoilla
olevista työntekijöistä kuuluu ammattiliittoon, on työtä tekevien ihmisten
järjestäytymisaste tosiasiassa paljon pienempi.
Até a próxima!
Henna-Kaisa: ay-asioista tietämätön, mutta kehitysyhteistyöstä kiinnostunut verkkotuottaja jätti perheen kotiin odottamaan ja hyppäsi tuntemattomaan. |
Helena: sairaanhoitaja ja järjestöaktiivi, joka unohti uimapuvun ja hävitti rannekellonsa matkalla kotoa Helsinki-Vantaalle. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti