Patruunahenkeä alumiiniyhtiössä

Tehdasvierailumme kohde oli Mozal-yhtiön suuri alumiinisulatto Matolassa, hieman Maputon ulkopuolella.

Sulatto on Mosambikin suurin ja Afrikan toiseksi suurin alumiinin tuottaja (http://en.wikipedia.org/wiki/Mozal). Vaikka Wikipedia muuta väittää, niin meille kerrottiin, että Mozalin tuotanto kaksinkertaistaa Mosambikin vientituotot.

Yrityksessä on noin 1200 työntekijää, ja sillä on 700 alihankkijaa. Työntekijöistä 690 kuuluu ammattiliittoon. Tehtaalla on pääluottamusmies ja kullakin yli tusinalla osastolla oma luottamusmiehensä. Naisia työntekijöistä on noin kymmen prosenttia. Henkilöstöosaston edustaja  sanoi syyksi sen, että naiset pitävät ”pehmeämmistä” töistä. Myöhemmin hänen esimiehensä tuntui toivovan naisia enemmän alalle töihin ja kertoi yrityksen mm. sponsoroivan reilun tusinan lähikylän tytön koulutusta. Meistä suomalaisista talkoomatkalaisista kyselijöistä oli reilu enemmistö naisia.

Sulaton työntekijät, tukihenkilöstöä lukuunottamatta, tekevät 12 tunnin työvuoroja. Vuorot on laadittu niin, että kahden päivävuoron jälkeen on kaksi yövuoroa ja sen jälkeen neljä päivää lepoa. Esimiehen mukaan työntekijät tekevät mieluummin pitkiä vuoroja ja lepäävät sitten pitempään, koska työmatkoihin kuluva aika on muuten suurempi. Työajaksi tulee näin 48 tuntia per viikko.

Monenlaisia työturvallisuutta lisääviä asioita, kuten suojavaatteita, kuulosuojaimia, hengityssuojaimia jne. tuntui olevan käytössä. Mozalilla on myös oma klinikka, jossa on tavattavissa työterveyslääkäri. Terveystarkastuksia tehdään työntekijöille joka kuudes kuukausi. Tehtaalla on omat palomiehet, jotka auttavat myös ympäristön tulipaloissa, koska kaupungin varustelutaso ei tässä asiassa ole riittävä.

Lepotaukoja koskeviin kysymyksiimme Mozalin edustajat vastasivat, että työtehtäviä vaihdetaan kesken vuoron ja siinä välissä työntelijät voivat huilata. Myös lounastauot suovat mahdollisuuden levätä. Onnettomuuksia sattuu 3,1 tapausta miljoonaa työtuntia kohti. Tapaturmataajuus tuntuu pieneltä, jos sitä vertaa Suomen lukuihin: http://www.tyosuojelu.fi/upload/tyotapaturmataajuus-TOL2-yli3pv.pdf . Toisaalta tiedossani ei ole, millaiset onnettomuudet Mozalilla on laskettu lukuun mukaan.

Mozalilla miesten eläkeikä on 60 vuotta ja naisten 55 vuotta. Mosambikissa yleinen eliniän odote on 47 vuotta, enkä nähnyt koko matkan aikana kadulla kuin yhden ihmisen, joka olisi voinut olla ehkä 60-vuotias.

Mozal panostaa koulutukseen. Koko matkan ajan saimme eri paikoissa kuulla monien ihmisten puhuvan juuri koulutuksen tärkeydestä. Työntekijöille on kahden vuoden koulutusohjelma ja meille Mozalia esitellyt henkilöstöosaston ylitarkastaja Mateus Mosse (Superintendente de Relacões Laborais) painotti myös sitä, miten tärkeää on lähettää ihmisiä koulutukseen esim. Italiaan. Koulutushaluja tuntuu olevan, joten eiköhän Mosambikin talouden nousu jatku tulevaisuudessakin.

Ympäristönsuojelu puhuttaa myös Mozalin ympäristössä. Saastestandardit tulevat Mozalille Maailmanpankilta, ja ne ovat tiukemmat kuin Mosambikin omat. Alumiinia leviää kuitenkin ympäristöön, ja hieman tuntui olevan sellaista asennetta, että se ei ole ongelma. Ongelma on, että ihmiset säikkyvät turhasta. Tässäkin tilanteessa oli mukava tuoda esiin, että meillä Suomessa on sellainen ammattiliitto kuin Environmental professionals (Ympäristöasiantuntijoiden Keskusliitto YKL). Mozalilla, kuten aiemmin ammattikeskusjärjestö OTM:n tiloissa, se tuntui pysäyttävän mosambikilaiset hetkeksi miettimään asiaa. OTM.n edustajahan aiemmin matkan aikana toikin esiin, että tähän asiaan pitäisi Mosambikissa enemmän panostaa.

Mozal pitää yllä lähiympäristössä yläastetta vastaavaa oppilaitosta (secondary school) ja osallistuu muutenkin opintojen sponsorointiin. Aulan mainosten mukaan Mozal osallistuu myös malarian vastaiseen työhön. Joku talkoomatkalaisista totesikin, että jonkinlaista vanhanaikaista patruunahenkeä tuntuu olevan. Mozal sijaitsee eirtyistalousalueella Beluluanen teollisuuspuistossa eikä maksane siten juurikaan veroja. Patruunahenkeen on siis syytä.

Tässäkin paikassa meidät otettiin ystävällisesti vastaan,  ja lähdimme paljon lisätietoa saaneina takaisin hotellille. Suomalaisen suorasukaisista kysymyksistä varmasti välittyi, että olimme kiinnostuneita työntekijöiden terveydestä ja hyvinvoinnista. Voi vain toivoa, että se vie asioita entistä parempaan suuntaan.

Tuula Summanen: "Onnetarten ottolapsi", joka voitti tämän talkoomatkan osallistumalla Maailma kylässä -festivaaleilla SASK:n teltassa Mosambik-matkan arvontaan. Ympäristöasiantuntijoiden Keskusliitto YKL.