Dzichile!

Tämän päivän odotukset olivat korkealla, olivathan viimeinkin meitä molempia kiinnostavat asiat vuorossa.  Kyseessä oli toinen työpaikkavierailu talkoomatkamme aikana, kohteena rakennustyömaa.

Teixeira Duarte –yrityksen työmaa sijaitsi aivan hotellimme vieressä vilkkaan pääkadun varrella.Banco de Moçambiquen eli maan valtionpankin pääkonttorin työmaa oli aloitettu edellisenä vuonna. 30-kerroksisen, 23 hissiä sisältävän huikean upean kompleksin on määrä valmistua vuoden 2014 loppuun mennessä.
 

Työryhmien turvallisuusvastaavat ryhmäkuvassa.

Jo aiemmin kävellessämme kaupungilla olimme kiinnittäneet huomiota paikalliseen työmaarakentamiseen, josta tämä poikkesi täysin.  Portilla meitä odotti turvallisuuspäällikkö jakaen yrityskohtaiset toimintaohjeet. Hän ilmoitti kuvauksen olevan sallittua, mutta turvallisuussyistä vierailu yläkerroksiin ei ollut mahdollista.

Seuraavaksi siirryimme conference roomiin ja saimme esittelyn yrityksestä ja sen satavuotisesta historiasta. Yritystä edustivat laaja-alaisesti eri tiimien johtajat sekä viisi työntekijää, joista nuorin oli työskennellyt talossa puoli vuotta ja vanhin 18 vuotta. Yrityksen omia työntekijöitä rakennustyömaalla oli sata sekä lisäksi 500 aliurakoitsijoiden työntekijää.

Portugalissa päämajaansa pitävällä yrityksellä on toimintaa 21 maassa ja työntekijöitä yli 2000. Tulevaisuuden tilauskanta Mosambikissa on hyvä, mikä lupaa turvattua toimeentuloa vuosiksi paikallisille ihmisille.

Kaikki hymyilivät kilvan kun kyselimme palkkauksesta, työturvallisuudesta sekä työntekijöiden eduista. Yrityksen johto ilmoitti maksavansa laillisen minimipalkan 2,5-kertaisena omille työntekijöilleen. Työntekijöiden etuihin kuuluu vuosiloma vuoden työskentelyn jälkeen 24 päivää (1v.<12 pv) sekä muualla Mosambikissa työkomennuksella yksi työnantajan kustantama kotimatka kahden kuukauden välein.

Työturvallisuuspäällikkö kertoi, että tällä työmaalla oli sattunut vain yksi pieni tapaturma edellisen  puolen vuoden aikana. Me hymyilimme nyt kilvan

Jutustelun päätteeksi rakennusyritys tarjosi lounaan omistamassaan hotelli Tivolissa. Silmämunamme olivat lopsahtaa irti, kun meidät ohjattiin runsaiden herkkupöytien ääreen. (Paikallisella rakennusalan ammattiliitolla lienee ollut osuutta lounaskutsuun.)

Pöytäkeskusteluissa  vertailtiin Suomen ja Mosambikin työ-  ja paloturvallisuusasioita. Haasteellisimmat ongelmat rakennustyöntekijöiden parissa ovat alkoholin käyttö työaikana sekä työmaalta varastelu, molemmissa on nollatoleranssi. Varkaudet rakennustyömailla ovat vähentyneet kyseisessä yrityksessä 25 prosentista alle viiteen viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Teixeira Duartella on oma 2-4 vuoden mittainen työssäoppimisjärjestelmä, jonka kautta vastavalmistuneista uusista työntekijöistä koulutetaan yrityksen tarpeen mukaisia ammattilaisia. Toivomme vilpittömästi kyseisen toimintamallin laajentuvan myös muualle Mosambikissa. Kättä lippaan!

Lassi: Rakennusliiton aktiivi, joka joutui kalashnikovilla varustetun poliisin puhutteluun neljän päivän maassa olon jälkeen.

Veera: ay-aktiivi, joka lahjoi tietämättään maputolaista poliisia, kun unohti euronsa passin väliin.

Kaupunkia paossa Bilenessä

Maanantaina vietettiin Maputon päivää, joka on paikallisten vapaapäivä, ja liikkeet ovat suljettuina. Siispä mekin pidimme tauon opintokäynneistä ja matkustimme rantalomalle Gazan maakuntaan, tarkemmin sanottuna Bilenen rannalle (Praia de Bilene). 

Ajomatkalla pääsimme kurkistelemaan auton ikkunasta käsin myös mosambikilaista maaseutumaisemaa, joka poikkeaa varsin suuresti varakkaan Maputon katunäkymästä.

Perille saavuttuamme majoituimme rantahotelliin, jonka siisteys ja viihtyisyys yllättivät meidät. Takapihalta laskeutuivat portaat suoraan hiekkarannalle, jossa ehdimme vielä pelata erän rantalentopalloa ennen pimeän tuloa. Internet-yhteyttä ei ollut, joten jouduimme väkisinkin keskittymään pelkkään rentoutumiseen ja rantaelämään.

Tarjoilijat saivat liiton huivit muistoksi Tehyn joukkueelta.

Vuorokausi idyllisessä rantamaisemassa tuntui vapauttavalta Maputon roskaisten katujen ja joka kadunkulmassa norkoilevien aseistettujen vartijoiden jälkeen. Jopa katukaupustelijat tuntuivat suhtautuvan tehtäväänsä leppoisammin kuin Maputon-kollegansa, jotka olivat välillä olleet lähestulkoon tunkemaisillaan mukaan autoomme. Tiistaina käytimmekin aikaa kauppakadulla kiertelyyn, jonka tuloksena porukkamme matkalaukut täydentyivät mm. batiikkivärjätyillä kankailla, capulanoilla sekä kahdella wc-pöntön kokoisella rummulla.

Tiistaina söimme aamiaista ravintolassa, jossa eräs ravintolan tarjoilija lähestyi minua kohteliaasti tiedustellen, voisinko antaa ylläni olevan Tehy-huivin hänelle ”matkamuistoksi” Suomesta. Toinen tarjoilija tiedusteli vastaavasti porukkamme toiselta Tehy-huiviselta jäseneltä, voisiko myös hän saada tämän päähineen muistoksi. Luovuimme ilomielin huiveistamme, ja ravintolan omistaja kuului tulkkaavan tarjoilijoille kyseessä olevan suomalaisen ammattiliiton huivi. Olisivatpa liittojen mainostuotteet aina yhtä haluttua tavaraa ;)

Tiistai-iltapäivänä pakkasimme haikein mielin kimpsumme ja kampsumme sekä hurautimme takaisin kohti Maputoa. Bileneä voi ehdottomasti suositella lomakohteeksi rauhallista rantalomaa kaipaavalle. Uimakengät kannattaa tosin pakata mukaan merisiilien varalta!

Helena, sairaanhoitaja ja järjestöaktiivi, joka pääsi Bilenessä sovittamaan rauhassa capulanaa.

Monikansallisia yhtiöitä, epävirallista taloutta ja naisten asemaa

Ensimmäisen reissuviikon painavin paketti oli kaksipäiväinen työpaja mosambikilaisten ammattiliittoaktiivien kanssa. Ensimmäisenä päivänä vertailtiin Suomen ja Mosambikin työelämää, työntekijöiden oikeuksia ja ammattiyhdistysliikkeen toimintatapoja. Toisena päivänä puhuttiin jo monikansallisista yhtiöistä, epävirallisesta taloudesta ja naisten asemasta.

Mosambikilaiset ja suomalaiset ay-aktiivit vaihtoivat kahden päivän kokemuksia ammattiliittojen toiminnasta ja työelämän pelisäännöistä. Eroavuuksien lisäksi myös yhteistä löytyi paljon.

Epävirallisella sektorilla tarkoitetaan tässä sitä työtä, jota tehdään ilman työsopimuksia tai virallista yrittäjän statusta. Tyypillinen epävirallisen sektorin työntekijä on esimerkiksi kadulla tavaroita turisteille myyvä kaupustelija, joka ei maksa toiminnastaan minkäänlaisia veroja.

Mosambikilainen SASK:n työntekijä Simião Simbine kertoi, että epävirallinen sektori Mosambikissa on laaja.  Se on suurentunut muun muassa yksityistämisistä johtuvien irtisanomisten vuoksi. Lisäksi monet ovat huomanneet, että tulot epävirallisella sektorilla voivat olla jopa suuremmat ja ovat siksi siirtyneet palkkatyöstä epäviralliselle sektorille. Työ voi silloin olla esimerkiksi tavaroiden hakemista myyntiä varten Etelä-Afrikasta.

Suomalaiset kyselivät, miksi näitä epävirallisen sektorin työntekijöitä ei kohdella yrittäjinä. Mosambikilaiset kertoivat, että yrityksiä tähän suuntaan on ollut. Hallitus on muun muassa osoittanut erityislainoja niille, jotka astuvat virallisen yritystoiminnan piiriin.

Koska epävirallinen talous on niin laaja, pohditaan myös ammattiliitoissa sen työntekijöiden tukemista. Aktiivit kertoivatkin toimistaan epävirallisen sektorin hyväksi. Vaikka epävirallisella sektorilla ei varsinaista ammattiyhdistystä olekaan, on epävirallisen sektorin toimijoille olemassa kansalaisjärjestö, joka ajaa heidän etujaan.

Monikansalliset yhtiöt puhuttivat meitä työpajassa. Aiheen esitteli mosambikilainen rakennus- ja kaivosalan liittojen edustaja. Suurin ongelma tuntuivat olevan kiinalaiset yhtiöt. Ammattiliitoilla ei ole pääsyä neuvottelemaan sopimuksista näiden yhtiöiden kanssa, eivätkä he ylipäänsä saa yhtiöistä tietoa. Yhtiöt ovat yleensä tehneet suoraan sopimuksen maan hallituksen kanssa.

Muiden monikansallisten yhtiöiden kanssa ammattiliitot pääsevät yleensä neuvottelemaan ja niiden tilanne tunnetaan siksi paremmin. Suurin osa yhtiöistä tulee ymmärrettävästi Portugalista. Olihan Mosambik pitkään Portugalin siirtomaa.

Miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta mosambikilaisessa työelämässä kertoi meille Inocência, joka toimii Mosambikin metalliliiton naisten komitean johdossa. Naisten ja miesten välinen tasa-arvo on tärkeä osa Mosambikin työlainsäädäntöä. Laissa pyritään takaamaan sukupuolten välinen tasa-arvo työmarkkinoilla. Sen mukaan kaikenlainen syrjintä sukupuolen perusteella on kiellettyä. Syrjintäkielto koskee muun muassa palkkausta, rekrytointia sekä työn tekemistä ja järjestämistä. Myöskään ammatillisesti ketään ei saa syrjiä sukupuolen perusteella.

Ammattiyhdistysliike Mosambikissa on järjestäytynyt siten, että sillä on aina keskusjärjestöistä työpaikkatasolle asti erilliset naisten jaostot (Comité das Mulheres), joissa käsitellään etupäässä naisia koskevia erityiskysymyksiä. Näin pyritään saamaan naisten ääni paremmin kuuluviin työelämässä. Vaarana järjestelyssä kuitenkin on, että naiset toimivat aktiivisesti vain omissa jaostoissaan ja jäävät sivuun varsinaisesta ay-liikkeen muusta toiminnasta.

Tasa-arvokeskustelun yhteydessä nousivat esiin tietenkin myös äitiys- ja vanhempainvapaat. Mosambikissa äitiysloman pituus on kaksi kuukautta. Isälle sallitaan yksi päivä vapaata lapsen syntymän johdosta joka toinen vuosi. Lapsen sairauden vuoksi vanhemmilla on oikeus vuosittain olla kolmekymmentä päivää pois töistä.

Varpu Taarna

Tuula Summanen

Vesiurheilua ja jalkapalloa

 Ensimmäisen virallisen vapaapäivänsä talkoomatkalaiset omistivat urheilulle.

Muutamat lähtivät jo aamulla aikaisin katsomaan Maputossa vuosittain järjestettävää uimakilpailua. Osallistujia oli 27, ja osa uimareista kuuluu Mosambikin olympiavalmennettaviin.

Uintimatkaa Maputon rantakadulta vastarannalle Catembeen kertyy kolme kilometriä. Nopeimmilta se taittui 45 minuutissa.  Kilpailun palkinnot Mosambikin tulotasoon nähden olivat huikeat. Ensimmäinen sai tuhat dollaria, toinen 750 dollaria ja kolmas 500 dollaria, lisäksi palkintoina oli mm. TV ja kannettava tietokone. 

 

Maputossa, kuten muuallakin maassa on menossa kunnallisvaalikampanja. Vallassa oleva pormestari kävi näyttäytymässä ja kättelemässä paikallaolijat - yllättäen myös meidät.

Toinen osa matkalaisista valitsi aamupäivän ohjelmaksi vesipuiston, joka sijaitsee vajaan puolen tunnin automatkan päässä hotellilta.   Perille päästyämme kohtelias vartija avasi autolle portit ja ohjasi meidät sisään autioon ja vedettömään vesipuistoon. Jonkin aikaa tilannetta ihmeteltyämme paikalle tuli mies, joka ilmoitti puiston aukeavan uudelleen mahdollisesti joulukuussa.

Olimme useaan kertaan tiedustelleet, onko puistossa varmasti tilaa meille, ja tämä oli luvattu. Ja tilaahan oli!

Yllätyksestä toivuttuamme kuljettaja Paulo käänsi auton keulan Intian valtameren rannalle, jossa loikoilimme aamupäivän.

Iltapäiväksi Simião oli hankkinut koko porukalle liput maan toiseksi ylimmän sarjatason jalkapallo-otteluun, jossa kohtasivat paikalliset Costa do Sol (aurinkorannikko) ja Ferroviario (rautatieläiset).  Jostakin kumman syystä meidät ohjattiin suoraan kotijoukkueen kannattajien katsomoon.   

Suomalaiseen katsomokulttuuriin tottuneena vaikeuksia aiheutti valinta siitä, seuratako peliä vai menoa katsomossa. Peli itsessään oli vauhdikasta ja tunnepitoista. Keltainen kortti viuhui tiuhaan ja paareja kannettiin kentälle useaan otteeseen.

Runsaista kotijoukkueen maalipaikoista huolimatta ottelu päättyi vierasvoittoon 0-1. Afrikkalaisesta jalkapallosta jäi ainutlaatuinen ja unohtumaton kokemus.

Ismo, aktiivisesti maailmaa tarkkaileva Metalliliiton luottamusmies, ensimmäistä kertaa päiväntasaajan eteläpuolella

Tuija- kätilö, Tehyn aktiivinen jäsenmaksun maksaja jo 31 vuotta